Maija-Liisa Salon reunamerkintöjä seuran kevätnäytöksestä

 

”Tulesta veteen, ilmasta maan uumeniin”

 

 

Aidot helmet kimalsivat vedessä, unelmat lensivät leijan lailla ilmassa, maassa oli energiaa ja uuden alku eikä kulta palanut tulessakaan.

 

Oulun Voimisteluseuran kevätnäytös kokosi tanssillisen voimistelun ja tanssin ystävät suurin joukoin kokemaan esiintymisen riemun, liikkeen koskettavuuden ja esteettisen elämyksen Pohjankartanon lavalla.
Aikaisempien vuosien tapaan näytökselle oli ideoitu teema, johon ohjaajat olivat työstäneet koreografiansa. Jokainen ohjaaja oli itse saanut valita oman aiheensa teemasta ja etsiä mieleisensä musiikin ohjelmaansa. Kaikki voimistelijat olivat päässeet esiintymään – ketään ei karsittu pois.

 

Piristävä oivallus oli käyttää juonnossa pienimuotoista koreografiaa tarinan lisäksi. Sanna Virtanen-Laikari ja Raija Saloranta olivat onnistuneet laatimaan viehättävän siirtymän aiheiden välille. Pikkuinen merenneito Liisa Kerola oli hellyttävä kertoja liikkeen taustalla ja pääsipä Neea-vauvakin  keinumaan Sanna-äidin sylissä näyttämöllä.

 

Laventelin alle 7-vuotiaat ”Kipinät” kirmasivat näyttämöllä ”Suutarin kävelysoiton” tahdissa. Iina Heikkisen käden jälki ja omat voimistelutaidot näkyvät tyttöjen voimistelussa. Jumppakoulu oli opettanut pikkuiset tenavat jo niin oikeaoppiseen aaltoliikkeeseen, että pois tiehensä. Ja mitä jalkojen ja nilkkojen ojennuksia havaitsin! Toki kaikki eivät aina muistaneet, mitä pitikään tehdä, mutta tekemisen ilo ja kuitenkin tietty säntillisyys säilyi koko ohjelman ajan.

 

Kati Jääskö oli onnistunut hyvin pukujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Turkoosin tytöt ovat kehittyneet taidoissaan. Vauhtia, lisää liikkuvuutta ja koko tilan hyväksi käyttöä koreografissa! Tytöistä oli selvästi kiva tanssia.

 

Malvan liekki roihahti ja hiipui ihanasti. Pia Hannuksella on taito saada koreografiassaan tila upeasti haltuun ja vaihtelevuutta ryhmittelyihin. Dynamiikan vaihtelu toi eloa hiillokseen. Nautin kauniista liikkeistä ja tyttöjen eläytyvästä tulkinnasta. Toki ryhmässä on epätasaisuutta, mutta niin on tyttöjen voimistelukokemuksessakin. Hyvin nuoret ovat ottamassa kiinni aikuisten ilmaisutaitoja ja tekniikkaa. Pidin onnistuneista pikku sooloista. Muutamat aavistuksen pysähtelevät asennot toivat pientä säröä ihanaan kokonaisuuteen.

 

”Kevätsade” kasteli nuotion, mutta aurinko pilkahteli tyttöjen tanssissa. Tytöillä on varmasti hauskaa Jenni Kömin kanssa; sen näki ilmeistä. Rohkeutta lisää, niin liikkumisen ilo puhuttelee katsojaa vielä enemmän.

 

Elina Kaisanlahti oli tavoittanut ideassaan ihanalla tavalla vedenalaisen maailman. Toteutus ei vielä aivan tavoittanut sitä tunnelmaa, jonka uskon jakaneeni Elinan idean sytyttämänä. Sama arkuus kuin ”Kevätsateen” tytöillä vaivaa hiukkasen. Upeita jalkojen ojennuksia näkyi ja ryhmä taidot kasvavat harjoittelun ja kokemuksen myötä. Jotain puhuttelevaa tyylikkyyttä oli nupullaan.

 

Mitä ihania aitoja helmiä! Pienten merenneitojen herkkyys oli hurmaavaa. Onnittelen Katariina Lausmaata ja Ana Pereziä herttaisesta puvustuksesta ja sopivasta musiikkivalinnasta ja ikäkaudelle sopivan esityksen valmistamisesta. Kun teillä on tällaiset tytöt ryhmässä, on odotettavissa jotain jännittävää uuttakin.

 

”Aamu lakeuksilla” houkuttelee ylisanoihin. Nopeassa aikataulussa tuotettu ohjelma on todistus Pian ja Iinan taitavuudesta luoda ja saada esille nautittavaa esteettistä ilmaisua. Iso ryhmä kauniissa sinisen eri sävyissä liikkui taidokkaasti. Enpä helposti paremmin sano kuin ”Nouse vesi elämän eestä, nouse notkolle maan ilma, nouse norohon nostamuksen, taivaan kannelle kykene”.

 

Tanssiohjelmien timantti löytyi Jaden ”Pilvestä”. Seppäsen Sarpan tanssinopettajan opinnot näkyivät sekä ohjelman koreografiassa että tyttöjen taitojen ja tanssin ilmentämisen kehittymisessä. Mikä tyylikäs aloitus ja tyylikkäästi puvustettu kaunis nuorten naisten joukko. Musiikki oli taitavasti valittu ryhmän taitotasolle sopivaksi. Kokonaisuus oli nautittava ja loppu oli rakennettu yhtä tyylillä kuin alku.

 

Yksi svolilaisen liikunnan tärkeä periaate on kaikille avoin liikunta, joka tarkoittaa sitä että kaikilla on oikeus osallistua ja kokea liikunta omalla tavallaan vammoista ja erilaisuudesta riippumatta. Oulun Voimisteluseurassa on toiminut useita vuosia Vammaispalvelun virike- ja kuntoliikuntaryhmä Virkkuli, jossa kehitysvammaiset saavat jumpata tasavertaisesti kuten muutkin seuralaiset. Se tarkoittaa myös esiintymisen oikeutta näytösestradilla. Täyden hiljaisuuden vallitessa ja kyyneleet silmissä katsoimme sitä, vakavuutta, mutta myös iloa, jolla erilaiset ystävämme kauniisti puvustettuina toteuttivat omaa osuuttaan. Suuri kiitos Senjalle ja Seijalle sekä kaikille ryhmän avustajille, että saimme kokea ihanasti soivan ”Nocturnen” myötä tämän elämyksen.

 

Leijaa lennättivät Aniliinin tytöt paikoin oikein tarmokkaasti liikkuen. Iso ryhmä kertoo aina jotain myös ohjaajasta ja hänen innostavuudestaan. Taidot ovat nupuillaan, ja on odotettavissa uusia taitavia esityksiä näiltä tytöiltä.

 

Magenta on ollut vuoden verran tiivis tanssiryhmä ja odotin tytöiltä enemmän. Ryhmä loisti tyylikkyydellään ja hienolla koreografiallaan syksyn Musiikista Liikkumaan tapahtumassa. Haittasiko Marjukan ohjaajan poissaolo tyttöjen keskittymistä? Vai oliko tämänkertainen tyylilajin valinta aivan oikea? Vai olivatko odotukset liian korkealla? Seuraavalla kerralla tulos on taatusti laadukkaampi. Sen uskon näistä tytöistä.

 

Iina oli valinnut ”Versoon ” hitaan, haastavan musiikin. Fuksian tyttöjen taito on jo sitä tasoa, että se riitti kauniiseen tulkintaan. Ryhmä on saanut kasvaa taidokkaassa opetuksessa. Olen nähnyt useita ryhmän erityyppisiä koreografioita ja aina tytöt menevät eteenpäin. Ryhmä taitaa olla joukkomme tasaisin. Tekisi mieleni mainita joitakin kaikkein pisimpään mukana olleita, reippaista tytön typyköistä valiojumppaajiksi kurottavia nuoria naisia. Saana ja Camilla sekä monet muut, joiden nimiä en muista, ovat tanssillisen voimistelun tulevia helmiä.

 

”Lehmusten varjossa” Koralli-ryhmä oli elementissään. Puvut olivat kauniit ja tanssin nuoruuden iloa oli hauska katsoa.. Tekniikkaharjoitusta lisää, niin saadaan varmasti nähdä vauhdikasta tanssia tulevaisuudessakin.

 

”An'Gaia – Äiti Maa” mykistää edelleenkin. Mikä virtaavuus, mikä hengittävyys! Aivan käsin kosketeltava elämys. Karmiini-ryhmä onnistui lähes täydellisesti tulkitsemaan Sannan haastavan musiikin ja siihen taitavasti suunnitellun koreografian. 17 hyvin eri-ikäistä naista liikkuvat kuin magneetin kiinni pitäminä, mutta erillään, ja yhtäkkiä taas jo toisella puolen näyttämöä niin ettei kukaan huomaa hetkellistä verhoissa käyntiä. Huikea ilmaisuvoiman näyte. Moni katsoja olisi halunnut nähdä esityksen useita kertoja, jotta olisi voinut tavoittaa esityksen monikerroksisuuden täydellisesti.

 

Kokonaisuus oli taas kerran naisenergian voimannäyte. Emme turhaan ole Nuori Suomi sinettiseura, aikuisliikunnan Priima seura ja ProSeurat 2010 kunniakirjan saanut edelläkävijä seura.